elämän pelastaja

Meillä on uusi rakkaus. Se on niemltään Mikrobrownies!
Helppo, helpompi, mikrobrownies. Se on e-rit-täin
terveellinen nopea tehdä ja lopputulos on suussa
sulava. Koukutus on taattu. Koska tämä täydellinen
makunautinto on täydellinen, haluamme jakaa sen
myös teille! Täältä pesee (ja kuivaa).

Näin se hoituu:

Ota muki ja laita sinne
2 rkl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
½ dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl vettä
2 rkl rypsiöljyä  

Sekoita aineet HYVIN keskenään ja iske mikroon
1 min 30 sec. Tadaa se on valmista! Makuelämystä
parantaa kermavaahto tai jäätelö. Myös on suositeltavaa
ottaa leivos mukista lautaselle, jotta se jäähtyisi ja säästyisit
palaneelta kieleltä. Bon appetit!

Älkää antako ulkonäön hämätä, maku on tärkein!
ME

katastrofin ainekset

Tervehdys! Pohdiskelimme, mitä hauskaa sitä voisi tehdä (="Apua apua, mitä me 

tehää et voidaa tehä postaus, hmm OMGOMG, nyt äkkii jotai") Just kidding.
Erään ihanan ystävän innoittamana päätimme ryhtyä leipomishommiin!
Empulle selvittyämme syntyi suuri, pieni , keskikokoinen ongelma, "mitäs me nyt leivotaan?"
Vierailtuamme sivustolla kotikokki.net olimme varmoja, että tuleva luomus olisi
katastrofaalinen mutakakku. Eikun tuumasta toimeen!

Täältä pesee ohjeita:

2 kpl kananmunia

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g margariinia

200 g taloussuklaata

• Mittaa kuivat  aineet kulhoon ja sekoita keskenään
• Sulata rasva kattilassa ja lisää samalla suklaapaloja sekaan. Sekoita samalla, mutta älä kiehauta, ettei suklaa pala. 
• Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi
• Lisää vuorotellen jauhoseosta ja suklaaseosta munasokerivaahtoon. Sekoita.
• Kaada taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan
• Paista 200°C uunin keskitasolla n. 25 min
• Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä vähän "raa'aksi"

Säännöt (tässä tapauksessa ohjeet) on tehty rikottaviksi, eiköstäjuu? JUU.
Meiltä ei löytynyt tähän hätään minkään näköistä suklaata, joten päätimme soveltaa.
Suklaan korvasimme n. 4:llä dl:lla kaakaojauhetta ja n. 1½ dl:llä lisäsokeria.
Myös lisäsimme jossain vaiheessa desin maitoa, just for fun.
Kaaostila oli saavuttaa meidät, mutta selätimme sen juuri ja √ !

Tässä työllä ja vaivalla väännetty leivoksemme. Tadaa! Oli vaivan arvoista,
sillä lopputulos oli täydellinen. Ainakin melkein. Saimme kehuja kahvittelevilta vanhemmiltamme
ja he ovat toistaiseksi elävien kirjoissa, ja hyvissä hengen ja ruumiin voimissa.

Parastahan kokkailussa on kuitenkin maistelu. Kun kyseessä on leipominen, mikä voisi
olla parempaa kuin tyhjennetyn taikinakulhon kaapiminen! NAM.

Tämä viikko alkoi vasta ja nyt se onneksemme on jo melkein ohi. Hyvä niin!
Nyt voimme painua pehkuihin ihanasti mutakakulla täytetyin vatsoin.

ME

Ps. Jos jäit miettimään mitä tarkoitti "juuri ja √", niin voimme sinulle vähä-älyiselle
kertoa, että se on (neliö)juuri! Woo0oo000ow. 
Joka päivä oppii jotain uutta.

epäkatu-uskottavuuden multihuipentuma

 Eilisen postauksen villistä tunnelmasta on mukava laskeutua arkiseen aherrukseen. Oltiin ideoitu reissua vanhalle tulitikkutehtaalle (maaainstreeeam!) chillien kuvien toivossa. Tämän päiväinen hypäri, hyppäri, hyppytunti, mikälie antoi mahdollisuuden siihen. Kuitenkin osoittautui, että vähäinen suunnittelu ja tiukka aikataulu eivät mahdollista näiden chillien kuvien syntyä, vai mitä mieltä olette? 

Matkaan mukaan napattiin ystävämmetuttavamme Jaakkis- Taistelu Jaska, sillä jonkunhan pitää ottaa kuvat!

Näihin kuviin ja (lihaksikkaisiin) tunnelmiin!

-ME

wall of stuff

Pitkän suunnittelun jälkeen päätettiin vihdoinkin ryhtyä tuumasta toimeen: Empun huone sai vähän piristystä wall of stuffin muodossa.

Niin mikä oli?

Wall of stuff eli siis rojuseinä hahaha on seinä johon kiinnitetään kaikenlaista, postikorteista elämän ohjeisiin. Mitään "oikeeta" kaavaa wall of stuffin tekemiseen ei (tietääksemme) ole, vaan jokainen voi luoda omanlaisensa fiilisten pohjalta.

Tässä kuvakooste luomuksemme syntymisesta:

ensin otettiin julisteet pois (huomatkaa ihana boordi!)

ja tästä se lähti

ja tähän asti päästiin

Tähän asti siis päästiin, ja loppua ei näy. Eli vielä vähän nysä seinä tulee kasvamaan ajan myötä. Hauskaa oli ja se oli tarkoituskin. 

Wall of stuffia kaikille lämpimästi suositellen ME (=Maria ja Emppu) !

Ps. Lopuksi vielä paljastamme Empun Johnny Depp -hulluuden kaikessa komeudessaan! 

Kuvassa siis Emppu ja Johnny.
ööö.

numero uno

Bloggaajat ehkä ymmärtävät tän tuskan, kun miettii blogin ensimmäistä postausta. Yrittää olla kuulostamatta idiootilta tai itserakkaalta, mutta pyrkii kuitenkin tekemään fiksun ja mielenkiintoisen alotuksen. 

Että, tässä sitä ollaan.

Täällä me, Maria ja Emilia mutustamme pähkinäsuklaata ja yritämme parhaamme mukaan selvitä tästä tilanteesta.

vasemmalla  Maria ja oikealla Emppu (nyt ei siis puhuta poliittisesta kannasta)

Harvalukuisen (mielikuvituksellisen) lukijajoukkomme kyllästyttämiseksi voisimme näin aluksi kertoa jotain erittäin mielenkiintoista itsestämme. Ollaan molemmat 16-vuotiaita ja aloitimme lukion TYK:ssä, eli Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Me suomalaiset ei osata oikein kehua itseemme, joten kehukaamme siis toisiamme!

Emilia, mielummin Emppu on sosiaalinen, omille jutuilleen naurava vähän hassu hihhuli, joka osaa tarpeen vaatiessa käyttäytyäkin.

Maria puolestaan on myös hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut persoona, jota Empun jutut ei naurata (leikisti).

Mitäs vielä?

Monia (siis ketä muka) varmaan mietityttää, miksi kaksi kirjoittajaa yhdessä blogissa. Suoraa vastausta emme itsekään tiedä, mutta tää vain tuntui hyvältä idealta. Kirjoitamme samalla profiililla (ainakin toistaiseksi), välillä omia ja välillä yhteisiä postauksia. Toivottavasti te lukuisat lukijat ette tästä hämmenny. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! 

tässä voitonriemuista juhlahumua ensimmäisen postauksen kunniaks!

anteeks sulkeet.

öitä.